Faktoja joita ette ehkä tienny musta osa 3

Taas päästään faktojen pariin. Voi siis olla et jotkut tietää näistä jotain, mut kyllä varmasti löytyy jotain sellasta mitä kukaan ei välttämättä vielä tiennyt.


1. Muutin pois kotoonta 17-vuotiaana

-Muutin mun ensimmäiseen asuntoon solukämppään, 19 neliöö. Pääsin sieltä onneks muuttamaan vähän ajan päästä 42 neliön kaksioon.


2. En tykkää yhtään mun kutsumanimestä, enkä toisesta nimestä

- No mitä tähän nyt voi sanoo. Olisin halunnu muuttaa mun nimet ku täytän 18, mut sit näin sen hinnan paljon nimenmuutos maksaa ja sen jälkeen oon vaan tyytyny kiltisti mun kohtaloon.


3. Multa on poistettu kaikki 4 viisaudenhammasta

-Mulle siis puhkes kaikki 4 viisauden hammasta ja kaikki on poistettu, yks poistettiin leikkauksessa ja 3 muuta vaan vedettiin pois.

4. Oon katkassu välit parin aika läheisen ihmisen kanssa

- Tää vaan sen takia et nää ihmiset oppis ajattelemaan mitä päästää suustaan ja ajattelis välillä muutakin kun vaan itteään.


5. Oon oppinu J:ltä todella paljon asioita elämästä ja saanu todella paljon uusia näkökulmia ja ajattelutapoja


6. Musta on tullu herkempi mitä oon ennen ollu

7.Oon viettäny lyhyen hetken elämästäni turvakodissa

8. En oo koskaan ollu missään festareilla

-Kovin haluisin ainaki kerran elämässä Weekend festareille ja Tomorrowlandiin.


9. Mulle ei tuu krapulaa

-Vaikka juon mitä vaan ja vaikka kaikennäköstä sekasin, niin en ikinä oo onnistunu saamaan itelleni ensimmäistäkään krapulaa.

10. Pisin tähän asti olleista suhteista on kestäny melkein 5 vuotta

Hei taas, hengissä ollaan

Moikka taas pitkästä aikaa. Just kattelin et oon viimeks kirjotellu tänne maaliskuussa :O Mihin tää aika menee??

No mutta nyt päätin tulla kertomaan teille vähän meijän kuulumisia. Eli meijän poika J on kasvanu hurjaa vauhtia ja täyttää ens viikon torstaina jo 6kk, ei oo enää ihan mikään pieni. Syy siihen miksen oo tänne kirjotellu, on ollu pikkasen hankala elämäntilanne ja ylimäärästä paskaa, ei siitä sen enempää, ne tietää kenen tarttee. En tiedä tuunko koskaan asiasta avautumaan kenellekään sen enempää kun mitä nyt ihmiset tietää, mut se jää nähtäväks. Mut tosiaan on ollu niin paljon härdelliä et ei oo blogin kirjottaminen ollu ihan ensimmäisenä mielessä, eikä edes toisena. Niinä hetkinä mitä oon kokenu ja käyny läpi niin oon ollu aivan loppu ja niin rikki kun ihminen vaan voi olla. Koko alkukesä on suoraan sanottuna menny ihan päin vittua todella monen asian osalta.

Nyt kuitenki kaikki on hyvin :) kaikki ollaan hengissä ja terveitä, se on pääasia!

Eilen onnistuin teloo käden rikkinäiseen jalkalamppuun ja olin pojan kanssa yksin kotona ja verta vaan valuu ja hädissäni soitin J:lle et pääseekö se tulee pojan kanssa kotiin et mä pääsen lääkäriin paikattavaks, no J ei päässy joten mun oli lähettävä pojan kanssa päivystykseen, onneks se meni hyvin ku poika nukku melkeen koko reissun. Ensin putsattiin haava ja sit pestiin ja puudutettiin ja sit tikattiin. Viikon päästä saan nää tikit tästä kädestä pois.

Sit mulla on niin iso salaisuus ja ilonen asia minkä haluaisin jo huutaa koko maailmalle, mut jos mä vielä jonkun aikaa malttasin ;) Lupaan että kun sen aika on niin tuun tänne kyllä sen asian kertomaan :)

Tällästä tänne, toivottavasti teijän kesä alko ja on menny paremmin kun meillä.

Mitä kuuluu?

Hei taas pitkästä aikaa!

Ajattelin tulla kertomaan taas vähän kuulumisia. Tosiaan mä valmistuin koulusta ja nyt mä oon kiinteistönhoitaja. Tarkotus olikin valmistua maaliskuussa 2018 ja mä tein sen vaikka poika oli jo syntyny ja ajattelin että se mun valmistuminen jää johonkin hamaan tulevaisuuteen. Hitto mä oon itestäni ihan tosi ylpee, ei tosiaan menny puolentoista vuoden työ hukkaan!! Hyvä minä! 👍

Poika voi todella hyvin, yöt nukutaan hyvin ja syömään herätään 2-3 kertaa ja yleensä nukutaan 3-4h putkeen mut muutamana yönä ollaan nukuttu 6h putkeen ja syöty ja jatkettu unia. Meijän pojalla on myös jo nimi, mutta ei virallisesti. Ristiäiset on 7.4 ja ne pidetään ihan meillä kotona ja poika saa virallisesti nimen. Poika on kasvanu ihan hurjasti ja onhan hän jo tänään 7vko vanha 😍 mä vaan joka päivä pysähdyn aina hetkeks miettimään et mihin tää aika menee. 

Poika voi hyvin, äiti voi hyvin (mitä nyt on vähän väsyny ja unohtelee asioita) ja isä voi hyvin. 

Ainiin, mulla on taas kauhee hinku päästä pitkästä aikaa kuvaamaan videoita ja oonkin tässä jo parina päivänä yrittäny kuvata kun poika on nukkunu, mut aina poika on heränny tai tullu jotain muuta. Mutta kyllä mä vielä niitä videoita tässä kuvaan kuhan kerkeen ja pystyn, edellisestä videosta on nimittäin aika tarkkaan puoltoista vuotta aikaa, joten korkee aika jo jatkaa niiden tekoo. 

Miten me tavattiin J:n kanssa?

Halusin tän postauksen kirjottaa, koska monia varmaan kiinnostaa kuinka me ollaan J:n kanssa tavattu ja milloin. Nyt paljastan kaiken meidän tapaamisesta ja siitä miten päädyimme yhteen.


Ekan kerran nähtiin 7.9.2016 koulussa kun kiinteistönhoitajakurssi alko. Olin hakenu sille kurssille mun enon kanssa. En muista kyllä yhtään juteltiinko sillon ekana päivänä vielä J:n kanssa mitään. Pikku hiljaa kuitenkin huomasin et J tuli juttelemaan mulle ja hakeutu mun seuraan. J oli vasta sillon syksyllä 2016 muuttanu Nummelaan ja kun juteltiin kerroin J:lle että oon ite asunu Nummelassa 18 vuotta ja sittenhän J rupes kyselemään mitä hyviä baareja ja kaikkee muuta täällä on. En ihan hirveesti muista ekoista päivistä, mut aina kun oli ryhmätehtäviä niin J pyys mua mukaan ryhmään tai sit J halus tulla meijän ryhmään mukaan. En oo kysyny J.ltä että oliko se alusta asti kiinnostunu musta, mut omasta puolesta voin sanoo etten alkuun ollu yhtään kiinnostunu J.stä. Siinä kun pikku hiljaa juteltiin ja tutustuttiin ni sitä enemmän kiinnostuin ja aloin ihastumaan. Ekoina päivinä kerättiin paperille ihmisten nimet ja mua pyydettiin perustamaan meille facebookkiin oma ryhmä meijän kurssille, samalla perustin myös meille Whatsapp ryhmän. Tottakai mun piti sitä Whatsapp ryhmää varten saada ihmisten numerot et pystyn lisäämään ne siihen ryhmään ja en nyt kyllä muista yhtään että laitoinko mä sitten ensin J.lle viestiä vai se mulle, mutta siitä se lähti. Ruvettiin viestittelemään Whatsappissa ja viestittely oli ihan joka päivästä. Molemmat oltiin J:n kanssa aika samassa veneessä sillä hetkellä, kummatkin seurusteli ja oli kihloissa ja kummankin avopuoliso oli todella mustasukkainen ja kummankin avopuoliso tutki puhelimen kun epäili jotain.Kummallakin oli siis todella huono suhde. Olisko koulun alkamisesta menny joku vähän vajaa kuukausi kun olin mummua sairaalassa kattomassa niin sain J:ltä viestin että se olis Lohjalla jos haluun nähä ja no tottakai halusin. Sovittiin sitte että J hakee mut jostain ja mennään johonkin ja jutellaan. Ajettiin yhen kirppiksen pihalle ja istuttiin autossa ja juteltiin niitä näitä, jonkun ajan päästä J laski käden mun jalalle ja taidettiin siinä halailla. Mulla oli vaan törkeen hyvä olla J:n kanssa siinä hetkessä ja yhtäkkiä se tapahtu, ensisuudelma. Se oli jotain todella ihanaa ja samaan aikaan todella outoo, koska en missään vaiheessa ollu kuvitellu meitä siinä tilanteessa ja kuitenkin meillä oli ja on ikäeroa ihan reilusti.


Ruvettiin näkemään useemmin, toki nähtiin joka päivä koulussa mutta sillon kun J oli päässy lähtemään Lohjalle niin nähtiin jossain. Mulla oli sillon todella vaikeeta olla päivät töissä kun vaan odotin et jos J:ltä olis tullu viestiä ja kattelin puhelinta vähä väliä ja olin yhtä hymyä kun ruudulle tuli ilmotus uudesta viestistä. Ei tainnu mennä kauheenkaan kauaa kun J jäi kiinni siitä että se oli tapaillu mua sen avopuolison selän takana. Mä selvisin vähän pidemmälle, mutta jäin kuitenkin loppujen lopuks kiinni. Kerran olin J:n luona käymässä kun sen avopuoliso oli töissä ja kun sitten olin lähössä kotiin niin törmäsin sitten tähän naiseen ja kohtaaminen ei ehkä ollu ihan paras mahdollinen ja kuulemma tää nainen oli tullu ovesta sisään ku pyörremyrsky :D


Ehkä mä en kuitenkaan ihan kaikkea kerro, mutta olisko ollu jo 2016 vuoden lokakuun lopussa tai marraskuun alussa me jo asuttiin J kanssa yhessä, toki sen jälkeen oli kaikennäköstä mistä en aio kirjottaa, mutta virallisesti ollaan oltu yhessä noin vuosi ja asuttu yhessä vähän vähemmän.


Niin paljon ollaan näin lyhyessä ajassa koettu yhessä ja paljon on vielä kokematta, ollaan itketty, naurettu, huudettu, riidelty ja välillä kummankin tekis mieli repii toisensa pää irti. J:stä tuli mulle lyhyessä ajassa todella tärkeä ja sitä J on edelleen. Nyt jälkeenpäin kun ajattelee kaikkee mitä tässä on ollu ja tapahtunu niin ensinnäkin en olis koskaan uskonu että oltais koskaan yhessä tän ikäeron takia. En olis myöskään uskonu sitä jos joku olis vuos sit sanonu että meillä on vuoden päästä ihana pieni poika.


J on ihan paras mies mitä vaan voi toivoa, meillä on ihana poika ja J on ihan paras isä ikinä <3 Tällä hetkellä mä olen todella onnellinen ja en voi toivoa tän enempää, mulla on mun rakkaat miehet mun vierellä <3

Ja vielä tosta ikäerosta, alussa se oli tosi iso asia kummallekin ja molemmat mietti sitä mitä muut ajattelee siitä ikäerosta. Mutta nyt molemmat on tottunu siihen että ikä on vaan numeroita, eikä sillä oo mitään merkitystä mitä muut ajattelee, vaan se mitä ite ajattelee ja tuntee on tärkeintä.

Kuulumisia

Heippa. Eilen oltiin sairaalassa käymässä kun mulla otettiin taas ktg käyrä, kaveri riehu vaan vatsassa aika paljon niinkun joka kerta ettei siitä meinannu tulla oikein mitään. Välillä aina sydänäänet hävis kun kaveri meni antureita karkuun. Ktg käyrän jälkeen mulla oli lääkäriaika ja siinä alkuun lääkäri vaan tokas että sitä käynnistystä oli vissiin mietitty. Seuraavaks lääkäri teki sisätutkimuksen ja totes että synnytys voitais käynnistää, koska kohdunsuu on auki 2 sormelle ja kalvot sais puhkastua. Seuraavaks lääkäri rupes ultralla kattomaan mittoja ja saikin isot mitat ja sit se anto mulle paperia että saan pyyhkiä geelit pois mahasta. Lääkäri näpytteli tiedot koneelle ja sano että alatiesynnytys ei oo mahollinen, että varataan sektio aika. 

Mulle tehdään suunniteltu sektio ens torstaina eli 8.2 ja laskettu aika on 9.2. Jos synnytys käynnistyy itestään ennen ens torstaita niin sitten leikataan päivystyksessä. Oon aika helpottunu että saan synnyttää sektiolla, koska musta tuntuu että se on mulle helpompi. Kyllä mua silti vähän jännittää ja hirvittää, kuitenkin se on eka mun leikkaus mikä mulle tehään niin että oon hereillä ja tajuun koko ajan mitä tapahtuu. 

Mutta tällästä tänne kuuluu, en tiedä koska taas kirjottelen tänne mut tarkotuksena olis julkasta se postaus missä kerron miten tavattiin J:n kanssa. 

Ajatuksia tulevasta synnytyksestä

Synnytys tosiaan lähestyy (LA 9.2) mutta todennäkösesti käynnistetään ennen laskettua koska vauva on jo niin iso. Nyt vasta oon kunnolla alkanu stressaamaan ja jännittämään synnytystä, eikä netistä luetut kauhutarinat ainakaan auta asiaa yhtään, olis ollu parempi olla lukematta niitä. Voin rehellisesti sanoa että mua ei oo koskaan pelottanu näin paljon. Se mitä mä pelkään eniten on se kipu, vaikka oon yrittäny ajatella että sen jälkeen myös mun olo helpottaa ja että saan maailman parhaimman ja ihanimman palkinnon siitä kaikesta kivusta ja kärsimyksestä. Mutta eiköhän meistä jokainen pelkää ja jännitä uusia asioita vaikkei ehkä puhu siitä tai näytä sitä muille. 

Mä oon oikeestaan samaan aikaan innoissani, peloissani ja kauhuissani, en oikein tiedä mitä odottaa. Tosin en mä kyllä koko tilanteeseen voi kauheesti vaikuttaakaan enkä hallita mitä tapahtuu. Nyt vaan pitäs yrittää olla turhaa stressaamatta koska ei se muuta tilannetta millään tavalla. Onneks mua lohduttaa ja helpottaa tieto siitä että J on mun kanssa siellä, eikä mun tartte olla yksin, mulla on paras tuki ja turva mukana ❤️

Oon J:n kanssa puhunu mun peloista ja kaikesta muusta mahollisesta ja J on osannu auttaa, kannustaa ja tsemppaa mua tällä hetkellä paremmin kun kukaan muu. 

Mä olen päättänyt selviytyä!

Myrkyllisistä ihmissuhteista irti päästäminen

Taas on vierähtäny aikaa kun oon tänne kirjotellu kuulumisia. Nyt tuli mieleen kirjottaa myrkyllisistä ihmissuhteista, oli ne sitten parisuhteita tai kaverisuhteita. 

Ensinnäkin, miksi elää huonossa suhteessa jos ei ole hyvä olla. Se että sä rakastat sitä ihmistä, ei se muuta sitä tosi asiaa jos kaikki muu mättää tai muuten on vaan paska olla. Kenenkään ei ole pakko eikä ketään ansaitse sellasta. Voin kertoa omasta kokemuksesta, elin melkein 5 vuotta suhteessa jossa mulla ei ollu hyvä olla, tunteet silti säily sitä ihmistä kohtaan ja ihan vaan sen takia roikuin siinä etten pahottais toisen mieltä. Ei me asioista paljon puhuttu ja tottakai toinen oletti kaiken olevan hyvin. Mä elin sen asian kanssa aika yksin, tosin kavereille kerroin koko totuuden miten mä kärsin. Voin todellakin sanoa että vaikka mä rakastin ja vaikka kuinka olisin rakastanu, se ei olis muuttanu yhtään mitään. Se ei olis poistanu mun kärsimystä, eikä sitä miten mua kohdeltiin. En väitä etteikö olis ollu välillä parempia aikoja ja etten olis nauttinu missään vaiheessa suhdetta, hyviä hetkiä oli paljon mut niin oli niitä huonojaki. J tuli kuvioihin ja sekotti mun pään ihan totaalisesti, yhtenä päivänä vaan päätin että nyt tää suhde saa olla koska en todellakaan haluu elää tällästä elämää. Nyt voin sanoa että oon onnellisempi kun koskaan mun päätöksestä ja tällä hetkellä mulla on just sellanen suhde missä mua kunnioitetaan ja kohdellaan niin kuin jokainen ansaitsee tulla kohdelluksi. 

Sitten päästään kaverisuhteisiin. Tästä mulla on myös kokemusta ja mua oikeestaan kaduttaa et mä oon liian kiltti ja luotan ihan liian helposti. Kaveri kenet oon tuntenu 7 luokalta asti ja kenen kanssa meillä on ollu sellanen on/off kaverisuhde koko ajan oikeestaan, teki mulle jotain mitä en pysty vaan hyväksymään vaikka jonkun verran ehkä haluaisinkin. Tää mun ”kaveri” haukku mua mun selän takana J:lle ja yritti mustamaalata mua. Hän oli J:lle kertonu jotain mun menneitä asioita millä ei enää tänä päivänä oo merkitystä ja mitkä ei vaikuta millään tavalla meijän suhteeseen. Kaiken sen jälkeen hän pyys multa kasvokkain anteeks ja mä lupasin viimesen mahdollisuuden vaikka ei ehkä olis kannattanu. Samana iltana se selän takana haukkuminen ja paskan puhuminen vaan jatku ja mulle riitti. Ennen joulua mulla tuli vaan mieleen laittaa hänelle viestiä ja kysyy kuulumisia ja no sitte viestiteltiinki ja luulin et meijän välit on taas kunnossa, mut sit taas yhtäkkiä ei enää tuu vastausta viesteihin eikä mitään muutakaan yhteydenpitoa ole. Ehkä mun täytyy vaan päästää irti tästäkin, koska mä en jaksa tällästä, joko ollaan tai ei. 

Seuraavassa postauksessa voisinkin kertoa miten mä ja J tavattiin, se on ollu mulla jo pitkään mielessä ja monia varmasti kiinnostaa tietää.

Sen verran voisin kuulumisia kertoa että nyt mennään viikoilla 38 (37+5) ja viime viikolla olin tiistaina sairaalassa ja siellä katottiin sikiön mittoja, alkaa olla jo todella iso. Sain sitten 2 aikaa käyrille ja ekan kerran olin käyrillä jo viime torstaina ja nyt taas huomenna menossa sinne. 31.1 eli ens keskiviikkona on sitten käynnistysharkinta, LA olis vasta 9.2 mut jos sinne asti odotetaan niin ”pikkunen” on sillon jo reippaasti yli 5kg. Eli voi olla että synnytys käynnistetään jo ens viikolla. 

Ei enää kauaa

Heipparallaa taas! 

Tänään on tasan kuukausi laskettuun aikaan. Ihan pian meitä on 2 sijasta 3. Koko tää raskausaika on menny todella nopeesti, tosiaan olin jo viikoilla 16-17 kun sain tietää tästä raskaudesta. On ollu ihania ja kamalia hetkiä, silti en vaihtais hetkeäkään. Ilman niitä en ehkä olis tässä ja nyt tälläsenä kun nyt oon. Kiva huomata miten pikkunen reagoi jos puhun sille tai kosketan vatsaa, se myös vaistoo todella hyvin mun mielialat. 

Viikon päästä mulla on kasvukontrolli ja siellä otetaan pikkusesta mitat uudestaan ja jos näyttää siltä että kasvu on jatkunu samaa vauhtia niin sitten tehään lapsivesipunktio ja todennäkösesti synnytys joudutaan käynnistämään ennen laskettua aikaa. Mua pelottaa ja huolettaa, mutta toivon et tää kaikki on ihan turhaa. Ihan pian meitä on 3 ja me ollaan perhe ❤️