26. helmikuuta 2018

Miten me tavattiin J:n kanssa?

Halusin tän postauksen kirjottaa, koska monia varmaan kiinnostaa kuinka me ollaan J:n kanssa tavattu ja milloin. Nyt paljastan kaiken meidän tapaamisesta ja siitä miten päädyimme yhteen.


Ekan kerran nähtiin 7.9.2016 koulussa kun kiinteistönhoitajakurssi alko. Olin hakenu sille kurssille mun enon kanssa. En muista kyllä yhtään juteltiinko sillon ekana päivänä vielä J:n kanssa mitään. Pikku hiljaa kuitenkin huomasin et J tuli juttelemaan mulle ja hakeutu mun seuraan. J oli vasta sillon syksyllä 2016 muuttanu Nummelaan ja kun juteltiin kerroin J:lle että oon ite asunu Nummelassa 18 vuotta ja sittenhän J rupes kyselemään mitä hyviä baareja ja kaikkee muuta täällä on. En ihan hirveesti muista ekoista päivistä, mut aina kun oli ryhmätehtäviä niin J pyys mua mukaan ryhmään tai sit J halus tulla meijän ryhmään mukaan. En oo kysyny J.ltä että oliko se alusta asti kiinnostunu musta, mut omasta puolesta voin sanoo etten alkuun ollu yhtään kiinnostunu J.stä. Siinä kun pikku hiljaa juteltiin ja tutustuttiin ni sitä enemmän kiinnostuin ja aloin ihastumaan. Ekoina päivinä kerättiin paperille ihmisten nimet ja mua pyydettiin perustamaan meille facebookkiin oma ryhmä meijän kurssille, samalla perustin myös meille Whatsapp ryhmän. Tottakai mun piti sitä Whatsapp ryhmää varten saada ihmisten numerot et pystyn lisäämään ne siihen ryhmään ja en nyt kyllä muista yhtään että laitoinko mä sitten ensin J.lle viestiä vai se mulle, mutta siitä se lähti. Ruvettiin viestittelemään Whatsappissa ja viestittely oli ihan joka päivästä. Molemmat oltiin J:n kanssa aika samassa veneessä sillä hetkellä, kummatkin seurusteli ja oli kihloissa ja kummankin avopuoliso oli todella mustasukkainen ja kummankin avopuoliso tutki puhelimen kun epäili jotain.Kummallakin oli siis todella huono suhde. Olisko koulun alkamisesta menny joku vähän vajaa kuukausi kun olin mummua sairaalassa kattomassa niin sain J:ltä viestin että se olis Lohjalla jos haluun nähä ja no tottakai halusin. Sovittiin sitte että J hakee mut jostain ja mennään johonkin ja jutellaan. Ajettiin yhen kirppiksen pihalle ja istuttiin autossa ja juteltiin niitä näitä, jonkun ajan päästä J laski käden mun jalalle ja taidettiin siinä halailla. Mulla oli vaan törkeen hyvä olla J:n kanssa siinä hetkessä ja yhtäkkiä se tapahtu, ensisuudelma. Se oli jotain todella ihanaa ja samaan aikaan todella outoo, koska en missään vaiheessa ollu kuvitellu meitä siinä tilanteessa ja kuitenkin meillä oli ja on ikäeroa ihan reilusti.


Ruvettiin näkemään useemmin, toki nähtiin joka päivä koulussa mutta sillon kun J oli päässy lähtemään Lohjalle niin nähtiin jossain. Mulla oli sillon todella vaikeeta olla päivät töissä kun vaan odotin et jos J:ltä olis tullu viestiä ja kattelin puhelinta vähä väliä ja olin yhtä hymyä kun ruudulle tuli ilmotus uudesta viestistä. Ei tainnu mennä kauheenkaan kauaa kun J jäi kiinni siitä että se oli tapaillu mua sen avopuolison selän takana. Mä selvisin vähän pidemmälle, mutta jäin kuitenkin loppujen lopuks kiinni. Kerran olin J:n luona käymässä kun sen avopuoliso oli töissä ja kun sitten olin lähössä kotiin niin törmäsin sitten tähän naiseen ja kohtaaminen ei ehkä ollu ihan paras mahdollinen ja kuulemma tää nainen oli tullu ovesta sisään ku pyörremyrsky :D


Ehkä mä en kuitenkaan ihan kaikkea kerro, mutta olisko ollu jo 2016 vuoden lokakuun lopussa tai marraskuun alussa me jo asuttiin J kanssa yhessä, toki sen jälkeen oli kaikennäköstä mistä en aio kirjottaa, mutta virallisesti ollaan oltu yhessä noin vuosi ja asuttu yhessä vähän vähemmän.


Niin paljon ollaan näin lyhyessä ajassa koettu yhessä ja paljon on vielä kokematta, ollaan itketty, naurettu, huudettu, riidelty ja välillä kummankin tekis mieli repii toisensa pää irti. J:stä tuli mulle lyhyessä ajassa todella tärkeä ja sitä J on edelleen. Nyt jälkeenpäin kun ajattelee kaikkee mitä tässä on ollu ja tapahtunu niin ensinnäkin en olis koskaan uskonu että oltais koskaan yhessä tän ikäeron takia. En olis myöskään uskonu sitä jos joku olis vuos sit sanonu että meillä on vuoden päästä ihana pieni poika.


J on ihan paras mies mitä vaan voi toivoa, meillä on ihana poika ja J on ihan paras isä ikinä <3 Tällä hetkellä mä olen todella onnellinen ja en voi toivoa tän enempää, mulla on mun rakkaat miehet mun vierellä <3

Ja vielä tosta ikäerosta, alussa se oli tosi iso asia kummallekin ja molemmat mietti sitä mitä muut ajattelee siitä ikäerosta. Mutta nyt molemmat on tottunu siihen että ikä on vaan numeroita, eikä sillä oo mitään merkitystä mitä muut ajattelee, vaan se mitä ite ajattelee ja tuntee on tärkeintä.



1. helmikuuta 2018

Kuulumisia

Heippa. Eilen oltiin sairaalassa käymässä kun mulla otettiin taas ktg käyrä, kaveri riehu vaan vatsassa aika paljon niinkun joka kerta ettei siitä meinannu tulla oikein mitään. Välillä aina sydänäänet hävis kun kaveri meni antureita karkuun. Ktg käyrän jälkeen mulla oli lääkäriaika ja siinä alkuun lääkäri vaan tokas että sitä käynnistystä oli vissiin mietitty. Seuraavaks lääkäri teki sisätutkimuksen ja totes että synnytys voitais käynnistää, koska kohdunsuu on auki 2 sormelle ja kalvot sais puhkastua. Seuraavaks lääkäri rupes ultralla kattomaan mittoja ja saikin isot mitat ja sit se anto mulle paperia että saan pyyhkiä geelit pois mahasta. Lääkäri näpytteli tiedot koneelle ja sano että alatiesynnytys ei oo mahollinen, että varataan sektio aika. 

Mulle tehdään suunniteltu sektio ens torstaina eli 8.2 ja laskettu aika on 9.2. Jos synnytys käynnistyy itestään ennen ens torstaita niin sitten leikataan päivystyksessä. Oon aika helpottunu että saan synnyttää sektiolla, koska musta tuntuu että se on mulle helpompi. Kyllä mua silti vähän jännittää ja hirvittää, kuitenkin se on eka mun leikkaus mikä mulle tehään niin että oon hereillä ja tajuun koko ajan mitä tapahtuu. 

Mutta tällästä tänne kuuluu, en tiedä koska taas kirjottelen tänne mut tarkotuksena olis julkasta se postaus missä kerron miten tavattiin J:n kanssa. 

Heippati hei!

Taas on näköjään ihan mukava aika vierähtäny viime postauksesta. Mihin tää aika oikeesti hävii?? Lapset on pitäny mua kiireisenä. Ja pa...