Taas on vierähtäny aikaa kun oon tänne kirjotellu kuulumisia. Nyt tuli mieleen kirjottaa myrkyllisistä ihmissuhteista, oli ne sitten parisuhteita tai kaverisuhteita.
Ensinnäkin, miksi elää huonossa suhteessa jos ei ole hyvä olla. Se että sä rakastat sitä ihmistä, ei se muuta sitä tosi asiaa jos kaikki muu mättää tai muuten on vaan paska olla. Kenenkään ei ole pakko eikä ketään ansaitse sellasta. Voin kertoa omasta kokemuksesta, elin melkein 5 vuotta suhteessa jossa mulla ei ollu hyvä olla, tunteet silti säily sitä ihmistä kohtaan ja ihan vaan sen takia roikuin siinä etten pahottais toisen mieltä. Ei me asioista paljon puhuttu ja tottakai toinen oletti kaiken olevan hyvin. Mä elin sen asian kanssa aika yksin, tosin kavereille kerroin koko totuuden miten mä kärsin. Voin todellakin sanoa että vaikka mä rakastin ja vaikka kuinka olisin rakastanu, se ei olis muuttanu yhtään mitään. Se ei olis poistanu mun kärsimystä, eikä sitä miten mua kohdeltiin. En väitä etteikö olis ollu välillä parempia aikoja ja etten olis nauttinu missään vaiheessa suhdetta, hyviä hetkiä oli paljon mut niin oli niitä huonojaki. J tuli kuvioihin ja sekotti mun pään ihan totaalisesti, yhtenä päivänä vaan päätin että nyt tää suhde saa olla koska en todellakaan haluu elää tällästä elämää. Nyt voin sanoa että oon onnellisempi kun koskaan mun päätöksestä ja tällä hetkellä mulla on just sellanen suhde missä mua kunnioitetaan ja kohdellaan niin kuin jokainen ansaitsee tulla kohdelluksi.
Sitten päästään kaverisuhteisiin. Tästä mulla on myös kokemusta ja mua oikeestaan kaduttaa et mä oon liian kiltti ja luotan ihan liian helposti. Kaveri kenet oon tuntenu 7 luokalta asti ja kenen kanssa meillä on ollu sellanen on/off kaverisuhde koko ajan oikeestaan, teki mulle jotain mitä en pysty vaan hyväksymään vaikka jonkun verran ehkä haluaisinkin. Tää mun ”kaveri” haukku mua mun selän takana J:lle ja yritti mustamaalata mua. Hän oli J:lle kertonu jotain mun menneitä asioita millä ei enää tänä päivänä oo merkitystä ja mitkä ei vaikuta millään tavalla meijän suhteeseen. Kaiken sen jälkeen hän pyys multa kasvokkain anteeks ja mä lupasin viimesen mahdollisuuden vaikka ei ehkä olis kannattanu. Samana iltana se selän takana haukkuminen ja paskan puhuminen vaan jatku ja mulle riitti. Ennen joulua mulla tuli vaan mieleen laittaa hänelle viestiä ja kysyy kuulumisia ja no sitte viestiteltiinki ja luulin et meijän välit on taas kunnossa, mut sit taas yhtäkkiä ei enää tuu vastausta viesteihin eikä mitään muutakaan yhteydenpitoa ole. Ehkä mun täytyy vaan päästää irti tästäkin, koska mä en jaksa tällästä, joko ollaan tai ei.
Seuraavassa postauksessa voisinkin kertoa miten mä ja J tavattiin, se on ollu mulla jo pitkään mielessä ja monia varmasti kiinnostaa tietää.
Sen verran voisin kuulumisia kertoa että nyt mennään viikoilla 38 (37+5) ja viime viikolla olin tiistaina sairaalassa ja siellä katottiin sikiön mittoja, alkaa olla jo todella iso. Sain sitten 2 aikaa käyrille ja ekan kerran olin käyrillä jo viime torstaina ja nyt taas huomenna menossa sinne. 31.1 eli ens keskiviikkona on sitten käynnistysharkinta, LA olis vasta 9.2 mut jos sinne asti odotetaan niin ”pikkunen” on sillon jo reippaasti yli 5kg. Eli voi olla että synnytys käynnistetään jo ens viikolla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti