Mä oon huolissani mun yhestä kaverista, oon jo pitkään kattonu vaan sivusta ja oon nähny miten hän pilaa oman elämän ja miten totuus lopulta lyö vasten kasvoja.
Mitä mä olen sitten tehny auttaakseni häntä? Oon yrittäny parhaani mukaan kuunnella ja neuvoo niin hyvin kun vaan osaan. Oon yrittäny myös takoo järkeä päähän. Monta kertaa oon luullu et oon onnistunu siinä, mut näköjään se menee kerta toisensa jälkeen aina vaan pahemmin pieleen.
Jos mä itse olisin hänen tilanteessa, toivoisin todella et joku edes yrittäis auttaa mua samalla tavalla kun mä olen häntä yrittänyt auttaa. Mulle merkkais todella paljon kun joku edes yrittäis, vaikka ei onnistuiskaan. Välillä on päiviä, millon tuntuu että on ihan sama mitä mä sanon hänelle, se menee kuitenkin toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Sillon tuntuu et miks mä edes enää jaksan yrittää, kun en mä siitä hyödy. Toisina päivinä taas tuntuu että hän oikeesti ymmärtää että mä ajattelen vaan hänen parasta ja että oon huolissani ja haluan auttaa, sillon jopa tuntuu siltä että hän ottaa neuvosta vaarin. Mut niin ei oo vieläkään tapahtunu.
Mä en tietenkään voi tehdä päätöksiä toisen ihmisen puolesta tai muutakaan, jokainen varmaan ite tietää parhaiten mitä tekee ja miten elämänsä elää. Mua vaan suoraan sanottuna vituttaa kattoo vaan vierestä kun toisen elämä "tuhoutuu" väärillä valinnoilla.
Monesti hän kyllä kääntyy mun puoleen ja kysyy neuvoja johonkin tilanteeseen. Mut mitä väliä sillä on mitä mä sanon, koska se ei kuitenkaan auta mihinkään? Joskus mun neuvoista suututaan, koska ne ei oo sellasia mitä hän olis halunnu kuulla, mut nehän on vaan mun mielipiteitä. En oo pakottanu ketään tekemään niin.
Välillä mä oon ollu valmis heittämään hanskat tiskiin ja antaa koko asian olla ja jopa katkasemaan kaverisuhteen, kun oon ollu niin kyllästyny siihen että multa kysytään neuvoja, mut kuitenkaan sit niitä ei kuunnella. Silti joku mussa on pakottanu mut vaan jatkamaan ja aina tarvittaessa auttamaan vaikeissa tilanteissa.
Oon monesti valvonu yöt ja miettiny miten pystyn enää auttamaan, kuitenkin haluun huolehtia muista enemmän kun itestäni.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti