Heissan

Taas on hetki vierähtäny viime postauksesta, nyt ajattelin taas päivittää vähän kuulumisia. Eli tosiaan viimeks kerroin teille että meille tulee vauva ja hän päätti syntyä 18.2. Nopeesti on aika mennyt ja vilskettä täällä kotona riittääkin. Mulla olis niin paljon halua kirjottaa teille vaikka mistä, mut varmaan ymmärrätte ettei aika oikein meinaa riittää. Saiskohan jostain ostettua lisää tunteja vuorokauteen??


Mutta joo, siis tosiaan ensin 2 tuli 3 ja nyt 3 tuli 4. Elämä 2 pienen lapsen kanssa on tietysti rankkaa ja haasteita varmasti ei tuu puuttumaan, vielä ei ainakaan kauheesti mitään haasteita oo tullu vastaan ja ihan hyvin oon itekki jaksanu vaikka tietty väsymyski painaa.

Ja hei, te saatte ehdottaa mistä haluaisitte lukee mun blogissa. Jotain ideoita mulla on kuhan vaan kerkeen kirjottamaan, mut tosiaan heittäkää ideoita, koska teitä vartenhan tätä tehdään niin haluun et saatte sellasta sisältöä mikä teitä kiinnostaa ja mistä haluutte lukee.


Täs nyt oli tällästä pientä tilannepäivitystä, pahottelen ettei aika riitä ainakaan nyt tän enempää kertomaan asioista.

En oo hylänny blogia

Heipsan. Oon viimeks kirjotellu viime vuoden puolella ja muistin etten oo teille sitä salaisuutta edes kertonu vielä, mutta nyt on varmasti aika kertoa myös se .

Ensinnäkin syy tähän hiljaisuuteen on yksinkertasesti ollu mun jaksaminen, oon vaan niin väsyny koko ajan ja sit kun on sitä omaa aikaa edes hetki ni sillon mielellään itekki yrittää levätä . Oon joutunu ja joudun edelleen kamppailemaan mun henkisen jaksamisen kanssa. Mutta noh, ei siitä sen enempää .

Nyt kuitenkin kerron sen ison salaisuuden teille minkä lupasin jo aikoja sitten. (rumpujen pärinää)..........

MEILLE TULEE VAUVA!!!

Kyllä, luit oikein. Vaikka meijän esikoinen on vasta kohta vuoden niin meille tulee toinen pikkunen ja näillä siis tosiaan tulee olee se vuoden ikäero . Laskettu aika on 6.2 eli ihan kohta. Maanantaina mulla on synnytystapa arvio ja jos joku ei tiedä mikä se on niin siinä arvioidaan se että pystynkö synnyttämään alakautta vai varataanko sektio aika .

Tällästä tänne. Ihanaa perjantaita kaikille!

Faktoja joita ette ehkä tienny musta osa 3

Taas päästään faktojen pariin. Voi siis olla et jotkut tietää näistä jotain, mut kyllä varmasti löytyy jotain sellasta mitä kukaan ei välttämättä vielä tiennyt.


1. Muutin pois kotoonta 17-vuotiaana

-Muutin mun ensimmäiseen asuntoon solukämppään, 19 neliöö. Pääsin sieltä onneks muuttamaan vähän ajan päästä 42 neliön kaksioon.


2. En tykkää yhtään mun kutsumanimestä, enkä toisesta nimestä

- No mitä tähän nyt voi sanoo. Olisin halunnu muuttaa mun nimet ku täytän 18, mut sit näin sen hinnan paljon nimenmuutos maksaa ja sen jälkeen oon vaan tyytyny kiltisti mun kohtaloon.


3. Multa on poistettu kaikki 4 viisaudenhammasta

-Mulle siis puhkes kaikki 4 viisauden hammasta ja kaikki on poistettu, yks poistettiin leikkauksessa ja 3 muuta vaan vedettiin pois.

4. Oon katkassu välit parin aika läheisen ihmisen kanssa

- Tää vaan sen takia et nää ihmiset oppis ajattelemaan mitä päästää suustaan ja ajattelis välillä muutakin kun vaan itteään.


5. Oon oppinu J:ltä todella paljon asioita elämästä ja saanu todella paljon uusia näkökulmia ja ajattelutapoja


6. Musta on tullu herkempi mitä oon ennen ollu

7.Oon viettäny lyhyen hetken elämästäni turvakodissa

8. En oo koskaan ollu missään festareilla

-Kovin haluisin ainaki kerran elämässä Weekend festareille ja Tomorrowlandiin.


9. Mulle ei tuu krapulaa

-Vaikka juon mitä vaan ja vaikka kaikennäköstä sekasin, niin en ikinä oo onnistunu saamaan itelleni ensimmäistäkään krapulaa.

10. Pisin tähän asti olleista suhteista on kestäny melkein 5 vuotta

Hei taas, hengissä ollaan

Moikka taas pitkästä aikaa. Just kattelin et oon viimeks kirjotellu tänne maaliskuussa :O Mihin tää aika menee??

No mutta nyt päätin tulla kertomaan teille vähän meijän kuulumisia. Eli meijän poika J on kasvanu hurjaa vauhtia ja täyttää ens viikon torstaina jo 6kk, ei oo enää ihan mikään pieni. Syy siihen miksen oo tänne kirjotellu, on ollu pikkasen hankala elämäntilanne ja ylimäärästä paskaa, ei siitä sen enempää, ne tietää kenen tarttee. En tiedä tuunko koskaan asiasta avautumaan kenellekään sen enempää kun mitä nyt ihmiset tietää, mut se jää nähtäväks. Mut tosiaan on ollu niin paljon härdelliä et ei oo blogin kirjottaminen ollu ihan ensimmäisenä mielessä, eikä edes toisena. Niinä hetkinä mitä oon kokenu ja käyny läpi niin oon ollu aivan loppu ja niin rikki kun ihminen vaan voi olla. Koko alkukesä on suoraan sanottuna menny ihan päin vittua todella monen asian osalta.

Nyt kuitenki kaikki on hyvin :) kaikki ollaan hengissä ja terveitä, se on pääasia!

Eilen onnistuin teloo käden rikkinäiseen jalkalamppuun ja olin pojan kanssa yksin kotona ja verta vaan valuu ja hädissäni soitin J:lle et pääseekö se tulee pojan kanssa kotiin et mä pääsen lääkäriin paikattavaks, no J ei päässy joten mun oli lähettävä pojan kanssa päivystykseen, onneks se meni hyvin ku poika nukku melkeen koko reissun. Ensin putsattiin haava ja sit pestiin ja puudutettiin ja sit tikattiin. Viikon päästä saan nää tikit tästä kädestä pois.

Sit mulla on niin iso salaisuus ja ilonen asia minkä haluaisin jo huutaa koko maailmalle, mut jos mä vielä jonkun aikaa malttasin ;) Lupaan että kun sen aika on niin tuun tänne kyllä sen asian kertomaan :)

Tällästä tänne, toivottavasti teijän kesä alko ja on menny paremmin kun meillä.

Mitä kuuluu?

Hei taas pitkästä aikaa!

Ajattelin tulla kertomaan taas vähän kuulumisia. Tosiaan mä valmistuin koulusta ja nyt mä oon kiinteistönhoitaja. Tarkotus olikin valmistua maaliskuussa 2018 ja mä tein sen vaikka poika oli jo syntyny ja ajattelin että se mun valmistuminen jää johonkin hamaan tulevaisuuteen. Hitto mä oon itestäni ihan tosi ylpee, ei tosiaan menny puolentoista vuoden työ hukkaan!! Hyvä minä! 👍

Poika voi todella hyvin, yöt nukutaan hyvin ja syömään herätään 2-3 kertaa ja yleensä nukutaan 3-4h putkeen mut muutamana yönä ollaan nukuttu 6h putkeen ja syöty ja jatkettu unia. Meijän pojalla on myös jo nimi, mutta ei virallisesti. Ristiäiset on 7.4 ja ne pidetään ihan meillä kotona ja poika saa virallisesti nimen. Poika on kasvanu ihan hurjasti ja onhan hän jo tänään 7vko vanha 😍 mä vaan joka päivä pysähdyn aina hetkeks miettimään et mihin tää aika menee. 

Poika voi hyvin, äiti voi hyvin (mitä nyt on vähän väsyny ja unohtelee asioita) ja isä voi hyvin. 

Ainiin, mulla on taas kauhee hinku päästä pitkästä aikaa kuvaamaan videoita ja oonkin tässä jo parina päivänä yrittäny kuvata kun poika on nukkunu, mut aina poika on heränny tai tullu jotain muuta. Mutta kyllä mä vielä niitä videoita tässä kuvaan kuhan kerkeen ja pystyn, edellisestä videosta on nimittäin aika tarkkaan puoltoista vuotta aikaa, joten korkee aika jo jatkaa niiden tekoo. 

Miten me tavattiin J:n kanssa?

Halusin tän postauksen kirjottaa, koska monia varmaan kiinnostaa kuinka me ollaan J:n kanssa tavattu ja milloin. Nyt paljastan kaiken meidän tapaamisesta ja siitä miten päädyimme yhteen.


Ekan kerran nähtiin 7.9.2016 koulussa kun kiinteistönhoitajakurssi alko. Olin hakenu sille kurssille mun enon kanssa. En muista kyllä yhtään juteltiinko sillon ekana päivänä vielä J:n kanssa mitään. Pikku hiljaa kuitenkin huomasin et J tuli juttelemaan mulle ja hakeutu mun seuraan. J oli vasta sillon syksyllä 2016 muuttanu Nummelaan ja kun juteltiin kerroin J:lle että oon ite asunu Nummelassa 18 vuotta ja sittenhän J rupes kyselemään mitä hyviä baareja ja kaikkee muuta täällä on. En ihan hirveesti muista ekoista päivistä, mut aina kun oli ryhmätehtäviä niin J pyys mua mukaan ryhmään tai sit J halus tulla meijän ryhmään mukaan. En oo kysyny J.ltä että oliko se alusta asti kiinnostunu musta, mut omasta puolesta voin sanoo etten alkuun ollu yhtään kiinnostunu J.stä. Siinä kun pikku hiljaa juteltiin ja tutustuttiin ni sitä enemmän kiinnostuin ja aloin ihastumaan. Ekoina päivinä kerättiin paperille ihmisten nimet ja mua pyydettiin perustamaan meille facebookkiin oma ryhmä meijän kurssille, samalla perustin myös meille Whatsapp ryhmän. Tottakai mun piti sitä Whatsapp ryhmää varten saada ihmisten numerot et pystyn lisäämään ne siihen ryhmään ja en nyt kyllä muista yhtään että laitoinko mä sitten ensin J.lle viestiä vai se mulle, mutta siitä se lähti. Ruvettiin viestittelemään Whatsappissa ja viestittely oli ihan joka päivästä. Molemmat oltiin J:n kanssa aika samassa veneessä sillä hetkellä, kummatkin seurusteli ja oli kihloissa ja kummankin avopuoliso oli todella mustasukkainen ja kummankin avopuoliso tutki puhelimen kun epäili jotain.Kummallakin oli siis todella huono suhde. Olisko koulun alkamisesta menny joku vähän vajaa kuukausi kun olin mummua sairaalassa kattomassa niin sain J:ltä viestin että se olis Lohjalla jos haluun nähä ja no tottakai halusin. Sovittiin sitte että J hakee mut jostain ja mennään johonkin ja jutellaan. Ajettiin yhen kirppiksen pihalle ja istuttiin autossa ja juteltiin niitä näitä, jonkun ajan päästä J laski käden mun jalalle ja taidettiin siinä halailla. Mulla oli vaan törkeen hyvä olla J:n kanssa siinä hetkessä ja yhtäkkiä se tapahtu, ensisuudelma. Se oli jotain todella ihanaa ja samaan aikaan todella outoo, koska en missään vaiheessa ollu kuvitellu meitä siinä tilanteessa ja kuitenkin meillä oli ja on ikäeroa ihan reilusti.


Ruvettiin näkemään useemmin, toki nähtiin joka päivä koulussa mutta sillon kun J oli päässy lähtemään Lohjalle niin nähtiin jossain. Mulla oli sillon todella vaikeeta olla päivät töissä kun vaan odotin et jos J:ltä olis tullu viestiä ja kattelin puhelinta vähä väliä ja olin yhtä hymyä kun ruudulle tuli ilmotus uudesta viestistä. Ei tainnu mennä kauheenkaan kauaa kun J jäi kiinni siitä että se oli tapaillu mua sen avopuolison selän takana. Mä selvisin vähän pidemmälle, mutta jäin kuitenkin loppujen lopuks kiinni. Kerran olin J:n luona käymässä kun sen avopuoliso oli töissä ja kun sitten olin lähössä kotiin niin törmäsin sitten tähän naiseen ja kohtaaminen ei ehkä ollu ihan paras mahdollinen ja kuulemma tää nainen oli tullu ovesta sisään ku pyörremyrsky :D


Ehkä mä en kuitenkaan ihan kaikkea kerro, mutta olisko ollu jo 2016 vuoden lokakuun lopussa tai marraskuun alussa me jo asuttiin J kanssa yhessä, toki sen jälkeen oli kaikennäköstä mistä en aio kirjottaa, mutta virallisesti ollaan oltu yhessä noin vuosi ja asuttu yhessä vähän vähemmän.


Niin paljon ollaan näin lyhyessä ajassa koettu yhessä ja paljon on vielä kokematta, ollaan itketty, naurettu, huudettu, riidelty ja välillä kummankin tekis mieli repii toisensa pää irti. J:stä tuli mulle lyhyessä ajassa todella tärkeä ja sitä J on edelleen. Nyt jälkeenpäin kun ajattelee kaikkee mitä tässä on ollu ja tapahtunu niin ensinnäkin en olis koskaan uskonu että oltais koskaan yhessä tän ikäeron takia. En olis myöskään uskonu sitä jos joku olis vuos sit sanonu että meillä on vuoden päästä ihana pieni poika.


J on ihan paras mies mitä vaan voi toivoa, meillä on ihana poika ja J on ihan paras isä ikinä <3 Tällä hetkellä mä olen todella onnellinen ja en voi toivoa tän enempää, mulla on mun rakkaat miehet mun vierellä <3

Ja vielä tosta ikäerosta, alussa se oli tosi iso asia kummallekin ja molemmat mietti sitä mitä muut ajattelee siitä ikäerosta. Mutta nyt molemmat on tottunu siihen että ikä on vaan numeroita, eikä sillä oo mitään merkitystä mitä muut ajattelee, vaan se mitä ite ajattelee ja tuntee on tärkeintä.

Kuulumisia

Heippa. Eilen oltiin sairaalassa käymässä kun mulla otettiin taas ktg käyrä, kaveri riehu vaan vatsassa aika paljon niinkun joka kerta ettei siitä meinannu tulla oikein mitään. Välillä aina sydänäänet hävis kun kaveri meni antureita karkuun. Ktg käyrän jälkeen mulla oli lääkäriaika ja siinä alkuun lääkäri vaan tokas että sitä käynnistystä oli vissiin mietitty. Seuraavaks lääkäri teki sisätutkimuksen ja totes että synnytys voitais käynnistää, koska kohdunsuu on auki 2 sormelle ja kalvot sais puhkastua. Seuraavaks lääkäri rupes ultralla kattomaan mittoja ja saikin isot mitat ja sit se anto mulle paperia että saan pyyhkiä geelit pois mahasta. Lääkäri näpytteli tiedot koneelle ja sano että alatiesynnytys ei oo mahollinen, että varataan sektio aika. 

Mulle tehdään suunniteltu sektio ens torstaina eli 8.2 ja laskettu aika on 9.2. Jos synnytys käynnistyy itestään ennen ens torstaita niin sitten leikataan päivystyksessä. Oon aika helpottunu että saan synnyttää sektiolla, koska musta tuntuu että se on mulle helpompi. Kyllä mua silti vähän jännittää ja hirvittää, kuitenkin se on eka mun leikkaus mikä mulle tehään niin että oon hereillä ja tajuun koko ajan mitä tapahtuu. 

Mutta tällästä tänne kuuluu, en tiedä koska taas kirjottelen tänne mut tarkotuksena olis julkasta se postaus missä kerron miten tavattiin J:n kanssa.