Elämä on!

Elämä on täynnä päätöksiä. Toiset niistä on parempia kun toiset. Jokainen tekee joskus niin hyviä kun huonojakin päätöksiä. Vaikka mä tiedän et se menee niin, niin kuitenkin musta tuntuu että mä oon suurimman osan elämästä tehny vaan niitä huonoja päätöksiä ja valintoja. 

Mä oon joutunu tekee liian paljon liian vaikeita päätöksiä. Ja jos mä jotain vihaan ja inhoon niin sitä päätöksien tekoo. Mä oon menettäny todella paljon ja satuttanu todella monia ihmisiä mun päätöksien takia. Mut oon mä kans saanu todella paljon. Kaikkee ei kuitenkaan voi aina saada. Jostain täytyy luopua että voi saada jotain parempaa (tai huonompaa) tilalle. 

Täytyy kuitenkin elää hetkessä ja olla tyytyväinen siirä kaikesta mitä sulla on, eikä miettii kaiken aikaa sitä mitä sulla ei ole. Mulla on kuitenki kaikkee ja mun kuuluis olla todella tyytyväinen. Mulla on äiti ja isä jotka on elossa, mulla on isovanhemmat jotka on elossa (paitsi äitin isä on kuollu jo). Mulla on ihania kavereita ja ystäviä. Mulla on katto pään päällä ja kaikkee muuta mitä ihminen elääkseen tarttee. Silti kun mä oon perfektionisti niin en oo tyytyväinen vaan haluun tavotella täydellisyyttä.

Mä unohdan ihan liian helposti kaikki hyvät puolet ja asiat mitä on. Mutta mä en ole ainut kenellä on hyviä ja välillä huonompia hetkiä, kaikillahan niitä on.