12. huhtikuuta 2016

Kun järki puhe ei tehoa, mikä auttaa?

Mä oon huolissani mun yhestä kaverista, oon jo pitkään kattonu vaan sivusta ja oon nähny miten hän pilaa oman elämän ja miten totuus lopulta lyö vasten kasvoja.

Mitä mä olen sitten tehny auttaakseni häntä? Oon yrittäny parhaani mukaan kuunnella ja neuvoo niin hyvin kun vaan osaan. Oon yrittäny myös takoo järkeä päähän. Monta kertaa oon luullu et oon onnistunu siinä, mut näköjään se menee kerta toisensa jälkeen aina vaan pahemmin pieleen.

Jos mä itse olisin hänen tilanteessa, toivoisin todella et joku edes yrittäis auttaa mua samalla tavalla kun mä olen häntä yrittänyt auttaa. Mulle merkkais todella paljon kun joku edes yrittäis, vaikka ei onnistuiskaan. Välillä on päiviä, millon tuntuu että on ihan sama mitä mä sanon hänelle, se menee kuitenkin toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Sillon tuntuu et miks mä edes enää jaksan yrittää, kun en mä siitä hyödy. Toisina päivinä taas tuntuu että hän oikeesti ymmärtää että mä ajattelen vaan hänen parasta ja että oon huolissani ja haluan auttaa, sillon jopa tuntuu siltä että hän ottaa neuvosta vaarin. Mut niin ei oo vieläkään tapahtunu.

Mä en tietenkään voi tehdä päätöksiä toisen ihmisen puolesta tai muutakaan, jokainen varmaan ite tietää parhaiten mitä tekee ja miten elämänsä elää. Mua vaan suoraan sanottuna vituttaa kattoo vaan vierestä kun toisen elämä "tuhoutuu" väärillä valinnoilla. 

Monesti hän kyllä kääntyy mun puoleen ja kysyy neuvoja johonkin tilanteeseen. Mut mitä väliä sillä on mitä mä sanon, koska se ei kuitenkaan auta mihinkään? Joskus mun neuvoista suututaan, koska ne ei oo sellasia mitä hän olis halunnu kuulla, mut nehän on vaan mun mielipiteitä. En oo pakottanu ketään tekemään niin.

Välillä mä oon ollu valmis heittämään hanskat tiskiin ja antaa koko asian olla ja jopa katkasemaan kaverisuhteen, kun oon ollu niin kyllästyny siihen että multa kysytään neuvoja, mut kuitenkaan sit niitä ei kuunnella. Silti joku mussa on pakottanu mut vaan jatkamaan ja aina tarvittaessa auttamaan vaikeissa tilanteissa.

Oon monesti valvonu yöt ja miettiny miten pystyn enää auttamaan, kuitenkin haluun huolehtia muista enemmän kun itestäni. 



Lempiviisut

Hellouu!

Koin taas tarpeelliseks listata mun tän hetkisiä lempparibiisejä. Oon viimeks maaliskuun alussa listannu biisejä ja ne onkin jonkun verran taas muuttunu viime kerrasta. Nyt on aika lopettaa turhat läpinät ja mennä asiaan!


1. KSHMR - Wildcard (feat. Sidnie Tipton)




2.VINAI - Get Ready Now





3. R3hab & KSHMR - Strong




4. Blasterjaxx & Badd Dimes - Titan (Original Mix)




5. Oliver Heldens - Melody




6. Konsted - Whine Dat Ft. Andre "GC" Fennell




7. W&W - Ghost Town




8. Hardwell feat. Jonathan Mendelsohn - Echo




9. Sick Individuals - Lost & Found




10.  Karlon - Timeless 2015





11. Mike L & B3nte - Go Bananas (Original Mix)





12. B.o.B feat. Nicki Minaj - Out of My Mind (Cechoś & Fineboy Remix)







Mä voisin jatkaa tätä listaa loputtomiin, mutta taidan nyt malttaa mieleni ja lopettaa tähän :)

5. huhtikuuta 2016

Yliluonnollista? Enneunia? Näkijän lahjoja? Déjà-vu?

Tänään ajattelin puhua teille tälläsestä aiheesta, mihin kovin moni ei usko ja mitä monet pitää ihan hölynpölynä. Mä itse uskon jollain tasolla enneuniin, horoskooppeihin ja siihen että voi ennalta tietää jotain asioita. Mutta tottakai jokainen saa uskoa ihan mihin haluaa tai olla uskomatta. 

Mietin moneen kertaan haluanko edes kirjottaa tätä tekstiä, saati sitten julkasta. Mut loppujen lopuks ajattelin et mitäpä sillä on väliä.

Mä oon huomannu et nään todella paljon enneunia, tästä hyvänä esimerkkinä tällänen; En oo käyny vaikka jollain mun kaverilla pitkään aikaan ja se on vaikka ostanu uuden sohvan, eikä oo puhunu mulle mitään siitä. Silti mä voin nähdä unen siitä miten meen sinne kylään ja nään sen sohvan ja sit se kaveri kertoo et "joo ostin tässä uuden sohvan". Sitten kun meen oikeesti sinne kylään niin se sohva on just samanlainen ja -värinen kun mikä se oli siinä unessa. Miten tää on edes mahdollista?

Mä myös nään unissa paljon tilanteita etukäteen, jotka yleensä toteutuu 3kk sisällä sen unen näkemisestä. Ja kun tilanteet toteutuu, niin se tapahtuu ihan samalla tavalla kun unessa, samat henkilöt, sama paikka ja kaikki mitä henkilöt sanoo ja tekee niin se on ihan kuin unessa. Jotenki aina siinä tilanteessa kun se uni käy toteen tekis mieli huutaa kaikille et on nähny koko tilanteen jo aikoja sitten, mut kuitenkin oon nähny parempana vaihtoehtona vaan olla hiljaa ja käydä asiaa läpi mun pään sisällä.

Mulle on tapahtunu kerran yks juttu mitä ei pysty selittämään mitenkään. Olin sillon ehkä joku 8- vuotias ja sillon tää tapahtuma pelästytti mut todenteolla. Oltiin iskän ja äitin kans meijän mökillä ja siinä illalla istuttiin ja katottiin telkkaria. Iskän kanssa siinä syötiin juustonaksuja ja mä aina välillä syötin niitä iskälle. Pyysin äitii tuomaan mulle kokista mukiin. Hetken päästä äiti toi sen mukin mun eteen pöydälle, mutta en kerinny ottamaan yhtäkään hörppyä siitä. Jatkoin juustonaksujen syöttämistä iskälle ja sitten kun olin ottamassa sen mukin siitä pöydältä niin se ei ollukaan siinä enää. Sit mä kysyin äitiltä, et eikö se tuonukaa sitä siihen ja äiti ihmetteli et mitä mä sekoilen kun kyllähän mä ite näin sen siinä pöydällä. Seuraavaks ruvettiin kaikki kattomaan ettei se oo kaatunu mihinkään lattialle tai muualle, vaan eipä löytyny mistään. Edelleen tää mietityttää mua, miten se voi noin vaan kadota siitä meijän kaikkien silmien edestä?

Tuli tässä mieleen vielä yks tapaus. Olin ehkä joku 12-vuotias ja äitillä oli sen yks kaveri kylässä meillä. Illalla ne päätti sitte lähtee tän sen kaverin luo ja takas ne oli tulossa seuraavana päivänä. Äiti kysy sit multa et haluunko lähtee mukaan vai jäänkö yksin kotiin, siinä vaiheessa joku mun pään sisällä sano mulle et "älä lähe, jää kotiin". No sit sanoin äitille et en haluis jäädä yksin kotiin ja yritin suostutella niitä jäämään mun kaa, mut ne oli päättäny lähtee ja sit vaan sanoin et "okei, mä jään sit vaan kotiin". Seuraavana päivänä siihen aikaan kun äitin ja sen kaverin olis pitäny tulla takasin, niin ketään ei näkyny. Mä odotin ja odotin ja yritin soittaa äitille ja sen kaverille, mut äitin puhelin oli kiinni ja sen kaveri ei vastannu. Mä ihmettelin et mihin ne nyt on jääny ja et miksei äiti oo ilmottanu et jos ne ei oo tulossa. Joku pari tuntii myöhemmin, äiti ja sen kaveri sit tuli takas ja sain kuulla et ne oli joutunu peräänajo kolariin. Siinä vaiheessa muistin sen tunteen mikä pakotti mut pysymään kotona ja mua alko pelottaa et miten vaistosin sen et jotain tapahtuu sillä reissulla. 

Välillä ku mietin näitä kaikkia juttuja, niin tottakai se tuntuu pelottavalle ainakin aluks, mut mä oon jo aika tottunu siihen. Kyllä sitä silti välillä miettii et miten tää kaikki on mahdollista, jotenkin niin käsittämätöntä.

Kertokaa ihmeessä ootteko te nähny enneunia, vaistonnu jotain tilanteita etukäteen tai kokenu jotain yliluonnollista mitä ei voi selittää? Uskotteko horoskooppeihin ja muuhun tälläseen?

2. huhtikuuta 2016

Tortillapizzat

Tällä kertaa ajattelin jakaa teille tälläsen herkullisen reseptin, joka ei kyllä oo ihan mun oma. Mä opin sen mun mummolta. Kaiken lisäksi nää on todella helppo ja nopea valmistaa.

Mennään suoraan asiaan eli tarvitset seuraavat ainekset:

-Tortilla lettuja
-Ketsuppia tai tomaattipyrettä
-Juustoa/juustoraastetta
-Täytteitä oman maun mukaan

Ensimmäiseksi laita uuni lämpenemään, itse laitoin vain 150 astetta. Aseta tortilla letut (pellille mahtuu 2 lettua) ja levitä niiden päälle ketsuppia tai tomaattipyrettä. Sitten muut täytteet. Lopuksi juusto päälle ja eikun uuniin :) Uunissa annetaan olla niin kauan että juusto on sulanut, tai että on saanut pintaan väriä tai kun tortillalettu on rapea (ihan miten kukakin tykkää). Lopuksi, NAUTI!

Täytteitähän voi siis laittaa mitä vaan, mistä tykkää. Itse käytin täytteenä jauhelihaa (jossa joukossa oli sipulia ja valkosipulia), tonnikalaa, ananasta, herkkusieniä ja juustoa.

Kuvia en kerinny ottamaan, koska täällä oli niin nälkästä porukkaa et äkkiä vaan iskin pizzat uuniin ja eikun syömään :D

Mitäs tykkäsitte tälläsestä reseptipostauksesta?


Heippati hei!

Taas on näköjään ihan mukava aika vierähtäny viime postauksesta. Mihin tää aika oikeesti hävii?? Lapset on pitäny mua kiireisenä. Ja pa...